Ekaluokkalaiset ja iPadit

Meillä oli koululla viikon ajan 16 KuumaTVT-hankkeen iPadia lyhyellä visiitillä. Yritimme hyödyntää tämän mahdollisimman hyvin kaikilla luokilla, mutta niin vain kävi, että ykköset pääsivät kokeilemaan laitteita vasta perjantain viimeisellä tunnilla, eli heidän lukujärjestyksen mukaisella tvt-tunnillaan.

Olimme harjoitelleet kirjaimia MollaABC- ohjelmalla pc-koneillakin, mutta halusin näyttää, kuinka hauskaa ja vaivatonta se on kosketusnäytöllä. Pareittain työskennelleet oppilaat valitsivat vuorotellen yhden kirjaimen, sekä isot että pienet kirjaimet ja kaksi toistoa.

Vieruskaveri tarkkaili luokkatoverinsa harjoittelua ja valitsi valmiiksi seuraavaa omaa kirjaintaan.

Minä olin suunnitellut tunnin vähän huonosti, sillä oletin, etteivät ekaluokkalaiset osaa käyttää samoja sovelluksia, joita olin kokeillut isompien kanssa. Huono suunnittelu näkyi siinä, että he kyllästyivät Mollaan jo vartin päästä ja minä siinä sitten ihmettelin, että mitähän seuraavaksi.

Isommat olivat jo tehneet padeillä sarjakuvia sovelluksella nimeltään Script Designer...vai oliko se Designer Script? Hätäpäissäni aloin sitten esitellä sitä ykkösille dokumenttikameran välityksellä. Ja taas sain tarkistaa omia ennakkoasenteitani: ekaluokkalaiset lähtivät saman tien suunnittelemaan sarjakuviaan! 

Sovelluksessa valitaan ensin, kuinka monta ruutua sarjakuvaan tulee. Sen jälkeen kuhunkin ruutuun lisätään kuva. Me nimenomaan otimme kuvat padin kameralla, niitä ei esimerkiksi piirretty.

Kun kuvat oli lisätty, oppilaat valitsivat mieluisia puhekuplia tai muita tehosteita. Joku tarvitsi apua kirjoittamisessa, mutta muuten ykköset osasivat toimia hyvin omatoimisesti.

Minun ja avustajan rooli oli lähinnä hiippailla ympäri luokkaa ihailemassa tuotoksia. Valmiit sarjakuvat lähetettiin minun sähköpostiini, koska en siihen hätään keksinyt mitään muutakaan keinoa siirtää niitä talteen pc-koneillemme. Onnistui hyvin!

Ja tässä vielä malliksi yksi tuotos. Meitä aikuisia pyydettiin poseeraamaan ja ilmeittemme ansiosta tarinan otsikoksi tuli "Outoja hep(p)uja". 

Saarella-peli

Tänään taas päätettiin kouluviikko ykkösten tvt-tuntiin. Olin edellisenä päivänä ollut koulumme kolmosten ja nelosten kanssa mukana Saarella-pelin turnauksessa, jossa he pelasivat webkameran ollessa päällä. Mukana oli muitakin kouluja Suomesta ja parista muustakin Euroopan maasta. Saarella-pelin ikäsuositus on 4. luokkalaisista ylöspäin, mutta kokemukseni perusteella arvelin sen luonnistuvan nuoremmiltakin. Ja pitihän sitä kokeilla!

Avasin välitunnilla koneet valmiiksi, käynnistin Chrome- tai Firefox -selaimen jokaiselta koneelta ja menin osoitteeseen www.saarella.fi.

 

Valitsin myös oppilaiden koneilta valmiiksi Suomen lipun (suomenkielinen peli).

 

Tietokoneet näyttivät siis tältä, kun oppilaat tulivat tunnille:

 

Kerroin ykkösille pelin periaatteista ja näytin sitten projektorin kautta pelin alussa olevan lyhyen animaation. Ja sitten näytin, kun loin pelin omalla koneellani. Tunnukseksi tuli 65. Kehoitin sen jälkeen oppilaita klikkaamaan ylempää kohtaa "Liity peliin" ja kirjoittamaan sinne luvun 65. Pari oppilasta loi vahingossa uuden pelin, mutta nopeasti heidätkin saatiin takaisin liittymissivulle.

 

Ja sitten peli alkoi. Alussa saarta näkyy vain vähän. Jokaisella pelaajalla on aluksi kolme toimintoa kuukaudessa. Suurin osa ykkösistä pelasi pareittain ja he tekivät asioita vuorotellen.

Minä pelasin samaa peliä kokoajan omalla koneellani ja se näkyi valkokankaalla. Koulunkäyntiavustaja kiersi auttamassa koneilla. Minäkin tein aina omat toimenpiteeni nopeasti ja nousin katsomaan oppilaiden peliä. He ymmärsivät todella nopeasti, mistä oli kyse.

 

Koska peli näkyi myös valkokankaalla, minun oli helppoa kertoa aina oppilaille, mitä tapahtui. Kun pelin kuukausi päättyi, kerroin ääneen, mikä tilanteemme oli. Nopeasti oppilaat oppivat itse, mikä symboli tarkoittaa ruoan määrää, mikä kiveä jne. 

 

Äänestystilanteet olivat kiinnostavia. Keskustelu oli rakentavaa, mutta kovaäänistä. Kun jonkun ehdokas uudisrakennukseksi meni äänestyksessä läpi, se aiheutti suorastaan hurraa-huutoja. Jos taas joku koki, että muut äänestivät tyhmästi, sitä valitettiin sitten ääneen. Mutta juuri näinhän demokratia toimii! Seuraavan kuukauden aikana oppilaat juttelivat kovasti siitä, mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä. Minä kommentoin myöskin, jos huomasin ruoan olevan vähissä tai että puuta on syytä hakata lisää.

Ekaluokkalaiset pääsivät onnellisuuspisteissä keskitasolle! Heti ensimmäisellä pelikerralla. Sen huomasin, etteivät he, osa vielä heikolla lukutaidolla varustettuna, ymmärtäneet kaikkien uudisrakennusten merkitystä. Sitä täytyy siis katsoa seuraavalla pelikerralla yhdessä.

Tunnin lopussa joka ikinen käsi nousi, kun kysyin kenen mielestä peli oli kiva!

Jos tekisin tämän uudelleen, katsoisin tämän videon alussa oppilaiden kanssa:

 

Lisää ohjeita voit lukea täältä!